Luin sitten lisää Mujusen oppeja ja pohdin asiaa. Illalla sain ahaa-elämyksen prosessoituani sitä eteenistumista, jota olen tietämättäni kokoajan vahvistanut. Otin koiran sivulle istumaan ja annoin sille kapulan suuhun ja jätin käsiavun pois. Koira istuu kauniisti sivulla ja tuijottaa mua kapula suussaan. Mitä, miksi?! Otin pari pientä seuraamispätkää ja koira seuraa kauniisti kapula suussaan. Rakkaalla noutajallani on luonnostaan nätti pito-ote, niin miksi oon yrittänyt pilata sitä? Ollaan näitä pitoharjoituksia tehty viime talvena damilla, että ehkä sieltäkin on jotain järkevää jäänyt pienen koiran muistiin.
Nyt sitten se varsinainen ongelma. Oon vahvistanu eteenpalautusta damitreeneissä paljon, mutta myös nyt noudon alkeistreenissä. Koirahan luonnollisesti tarjoaa sitten sitä eteenistumista kapulankin kanssa. Pitäisikö mun kuitenkin nyt sekottaa koiraa ja pyytää sitä tuomaan tokossa kapula suoraan sivulle, vai jatkaa eteenluovutusta? Tiedän, että mun plokia lukee joku, vaadin teiltä nyt kommentteja. ;) Eteentulossa on mun ongelmana se kisojen suhteen suuremmat mahdollisuudet pisteidenmenetykseen, kun että koira tulisi suoraan sivulle. Ja meillä kun se eteenistuminen on ollu nomen semmoinen "vähän sinnepäin riittää", ettei sitä ole ikinä tehty kovin tiiviiksi.
Vetäydyn nyt taas hetkeksi pohtimaan tätä asiaa ja palaan jonkun yhtä sotkuisen analyysin kanssa jossain vaiheessa mahdollisesti. Onneksi vapaat loppuu tänään, niin joudun töihin ajattelemaan muutakin, kun koirankoulutusta :D
Ps. Koira ratkaisi ongelman pienessä päässään. Otin vielä kolmannet pienet noutotreenit illalla. Koira palautti pääosin kauniisti sivulle.... Sitä tarvii vielä hiulata, mutta elämä näyttää taas valoisalta :D
Ps. Koira ratkaisi ongelman pienessä päässään. Otin vielä kolmannet pienet noutotreenit illalla. Koira palautti pääosin kauniisti sivulle.... Sitä tarvii vielä hiulata, mutta elämä näyttää taas valoisalta :D